Tämän teoksen taustalla on itse asiassa herra Juho Salmisen (fijusal) pohdiskelu koulussa yleisesti käytetyn äidinkielen aineiden otsikointi menetelmän, ns. ”Jotakin jonakin”-metodin, eduista ja haitoista. Jonakin-osuudella on huomattava merkitys näkökulman rajaamisessa, onhan ”Saappaat jalkineena” aivan eri kuin ”Saappaat heittoaseena”. Tämän välttämätön seuraus oli kirjoittaa lyhyt tutkielma saappaista heittoaseena.

Kirjoitelman laati arcatan.

Saappailla, tarkemmin ottaen kumisaappailla, ei yleisesti ajatella olevan sen filosofisempaa merkitystä. Niitä käytetään lähinnä jalkineina kosteissa olosuhteissa. Kuitenkin eräs Suomen uusista ”kansallislajeista” käyttää näitä jopa aliarvostettuja jalkineita hyväkseen tehokkaasti. Kyseessä on tietenkin saappaanheitto, jossa on tarkoitus heittää peliväline mahdollisimman pitkälle.

Monen urheilulajin taustalla on metsästys tai sodankäynti. Olisiko niin myös saappaanheiton kohdalla? Ei minun käsittääkseni, ainakaan suoraan. Tämän puolesta puhuu jo sekin, että kumisaapas ei heitto- tai edes lähitaisteluaseena ole alkuunkaan tehokas. Kyllähän toki saappaallakin saa aikaan vahinkoa, mutta kun tavoitteena nopea ja siisti tappaminen, en saapasta siihen hommaan ottaisi. Ainoa toimiva tilanne, joka mieleeni tulee, on tälläinen: varas vie laukkusi ja lähtee juosten pakoon. Otat saappaasi, heität sen ja osuma pysäyttää varkaan. En tiedä onko näin ikinä tehty, mutta tämä on mahdollinen sovellutus.

Näitten tietojen valossa kumisaapasta ei kannata käyttää heittoaseena. Toisaalta, jos joku niin haluaa tehdä, varsinaisia esteitäkään ei ole. Mitään etuja tällä ei saavuteta, jos ei oteta huomioon sitä, että heittäjää saatetaan pitää hieman hölmönä. Saappaan ilmeisesti paras käyttötarkoitus onkin se alkuperäinen - kosteiden olojen jalkine.

(Lisäys: viimeisin väite tuli jälleen todistetuksi Säpissä)